Olemme taas ihmisten ilmoilla. Tuolla luontoleireillä ei ollut nettiyhteyksiä. Tässä meidän matkasta päiväkirjan muodossa. Toivottavasti nuo päiväykset osuvat lähellekkään oikeaan. Näytti olevan jotain vääriä päiväyksiä tuolla aikaisemmin.

24.9.

Aamuyöllä herättiin kylmyyteen. Ulkona 12 ja sisällä 14 astetta. Lämmöt oli laitettava päälle. Aamulla herätessä ulkona oli vain 10 astetta. Nyt kello on 7:45, aurinko on jo korkealla ja lämmintä 15 astetta. Tänään toivottavasti saavutetaan Grand Ganyon.

Aamulla kävimme leirialueen kaupassa ostamassa Route 66 tavaroita. Ja sen jälkeen matka suuntautui Grand Canyonin eteläiselle reunalle. Mahtavat kanjonit ovat olleet televisiosta katsottuna, mutta vielä mahtavammat luonnossa. On vaikea kuvailla sanoin ja kameran kuvin kanjonia, ne on koettava itse.

Kanjonilta ajelimme pois kanjonin sivustaa, tietä 64. Poikkesimme katsomaan Moran Pointin, Lipan Pointin ja Navajo Pointin. Jussi ja Laila ajelivat niin lujaa, että emme nähneet enää perävalojakaan. Ajattelimme saavamme heidät kiinni leirialueella.

Matkalla näimme paljon lintuja, jopa kotkia ja peuroja. Oravat osasivat jopa poseerata.

Desert Viewillä oli luontoleiri. Kirjaudutaan itse sisään. Palveluina olivat vessat ja vesipiste. Luonnon rauhaa ja hiljaisuutta roppa kaupalla. Illalla pimeyden tullessa oli todella pimeää, alueella ei ollut valoja. Jussi ja Laila eivät olleet alueella, olivat ajelleet ohitse ja olivat jo todella kaukana. Niinpä teemme taas yksin matkaa.

25.9 perjantai

Aamulla noustiin ennen aurinkoa ja aamutointen jälkeen lähdimme Desert Viewille katsomaan auringon nousua. Oli upeaa. Harmitti, kun illalla väsytti niin paljon, että emme kävelleet katsomaan auringon laskua.

Matka jatkui Tuba Cityn, joka on intiaanikaupunki. Siellä Matilta lähti tukka, mutta päänahka jäi, kävi nimittäin parturissa. Leikkasivat kyllä todella huonosti. Intiaani, vanha mies, koditon olisi halunnut lähteä meidän mukaan. Ei otettu. Huoltoasemalla Matti esitteli minut ensimmäiseksi vaimokseen, kun myyjä kysyi, olenko Matin seurassa. Huoltoaseman myyjällä oli hauskaa.

Tuba Citystä ajelimme 160 tietä, jatkaen 98 tietä. Matkalla näimme Square Butten ja George Washington / Abraham Lincoln Outcropping, molemmat ovat kallioita. Pagessa on iso Navajo Generation Station kivihiilivoimalaitos. Lake Powell jätettiin väliin, katseltiin vain kauempaa. Komeita veneitä siellä oli parkissa paljon ennen järveä.

Matkalla laidunti lehmiä, hevosia, lampaita ja vuohia. Kojootti oli päässyt hengestään ja makasi tien reunassa.

Pagen jälkeen tein 89 etelään varressa on Horseshoe Bend, todella näkemisen arvoinen paikka. Paikalle on parkista puolen mailin kävelymatka pehmeässä hiekassa. Kannattaa tarpoa. Colorado-joki tekee alhaakka kanjonissa hevosenkengän muotoisen mutkan.

Matkalla ylitimme Colorado-joen Navajo Bridgeä, uudempaa versiota pitkin. Vanhalla sillalla käytiin kävelemässä.

Tänään oli myös lämmin, lähempänä 40 astetta, aurinko pilvettömällä taivaalla. Niin on ollut kaikkina päivinä. Yöllä lämpötila laskee jopa alle 10 asteen. Matkalla maisemat vaihtuivat erivärisistä kallioista aukeisiin tasaisiin ”hiekkapeltoihin”. Välillä ajelimme ihan metsän keskellä. Utahin puolelle päästyä luonto muuttui vehreämmäksi. Täällä jopa kasteltiin peltoja ja ihmisillä oli pihassa nurmikkoa. Majoituimme RV parkkiin Mt. Carmen Jctssä, josta huomenna suunnistamme Zion Nat. Parkiin.

 

26.9 lauantai

Heti aamutuimaan ajelimme Zion Nat. Parkiin. Puistoon maksoi vain tunnelimaksu 15,00$, tänään oli muuten vapaapääsy. Tunneli, jonka kautta piti ajaa, oli ahdistava ainakin minun mielestä. Asuntoautolla piti ajaa keskellä tunnelia, ettei auton katto osu tunnelin kattoon. Maisemat puistossa olivat mahtavat.

Leiriydyimme heti alueelle tultuamme South Campgroundille. Toinen alue oli täynnä ja täälläkään ei montaa paikkaa ollut vapaana. Alea on omatoimialue. Vessat on, auton voi tyhjentää ja puhdasta vettä saa.

Pitkän lennon ja muutaman päivän autossa istumisen jälkeen kävelysauvoille tuli käyttöä. Kävelimme Watcmaniin, matkan pituus 4,3 km ja korkeusero 112 m. Ei helppo taival n. 40 asteen lämpötilassa. Näkymät ylhäältä olivat koko laaksoon. Lenkin jälkeen kävimme pulahtamassa Virgin-joessa, joka virtaa koko alueen halki. Sitten lähdimme alueella kiertävällä linja-autolla ja menimme Temple of Sinawavaan. Siellä kävelimme Riverside Walkin. Matka 3.2 km korkeusero 17 m. Emme tienneet, kuuluiko lopussa joessa kahlaaminen matkan m mittaan. Kun matka ei enää muuten onnistunut, niin kahlasimme joessa niin pitkälle, kuin vaatteet antoivat myöten. Kävelemään olisi pitänyt mennä uimavaatteet ja kävelysauvat mukana. Emme viitsineet kastella vaatteita, osa kyllä teki niin. Loppumatkassa vettä oli vyötäröön saakka. Poistukomatkalla jäimme linja-autosta Big Bendillä, The Grottolla ja Zion Lodgelle. Täällä olisi hyvä vaeltaa, mutta aikaa pitää varata reilusti. Miten luoja on voinutkaan luoda tällaisia paikkoja. Luontoretkien aikana näimme tikan, pikku liskoja, oravia ja peuroja. Autopaikallamme on paljon pieniä murkkuja. Niin ja yhden kukan, jonka väristä kiistelimme. Matin mielestä se oli vihreä ja minun mielestä keltainen.

Illalla aito amerikkalaiseen tyyliin meilläkin paloi nuotiossa tuli. Tänne voisi jäädä pitemmäksikin aikaan, mutta aika on rajallinen. Saa nähdä mihin huomenna päädymme.

 

27.9 sunnuntai

Matka jatkui. Palasimme samaa tietä takaisin Mt. Carmen Jctn ja siitä tietä 89 pohjoisen. Matkalla oli muutamia kyliä. Talot ja lähi pihapiiri olivat siistiä, mutta sitten ne rojut vähän matkan päässä. Tien vieressä mutkitteli joki, oli vehreää ja pellolla laidunsi mustia lehmiä. Ruska on täällä selvästi näkyvissä. Käännyimme tielle 12 itään ja suuntana Bryse Canyon. Kivimuodostelmat, voisikohan niitä kutsua kallioiksi, muuttuivat punaisiksi. Kylttikin sen kertoi Red Canyon. Matkalla oli tien puolessa useita peuran raatoja.

Bryse Canyonissa majoituimme luontoleirille. Lähdimme Linja-autolla, joka oli ilmainen, Bryse Pointille, siellä sauvat käteen ja menoksi. Kuljimme pitkin kanjonin reunaa Inspiration Pointille ja sieltä Sunset Pointille. Sitten laskeuduimme kanjonin pohjalle mutkitellen 167 m Navajo Loopia. Jatkoimme matkaa pitkin Queens Gardenia ja sieltä Sunraise Pointille ylös kanjonin reunalle ja takaisin Sunset Pointille ja kämppärille. Illansuussa kävimme vielä katsomassa Sunset Pointilla auringonlaskua. Kävelyä tuli kiitettävät n. 10 km reilun 30 asteen lämpötilassa ja korkeuseroissa.

Maisemat ovat ihmeellisiä, nämä on koettava. On vaikea kuvata niitä sanallisesti eivätkä valokuvatkaan kerro kuin tietyn kohteen. Alue on todella valtava. Reitillä näimme isoja lintuja, epäilimme kotkiksi, sinisiä tikkoja ja oravanpoikasia.