8.10 torstai

Tämän leiripaikan vierestä meni junanrata, niin on mennyt muutaman muunkin. Täällä on tapana junan huudattaa äänimerkkiä monta kertaa peräkkäin. Se ei ole välttämättä kivaa kuunneltavaa. Aamulla nukuin pommiin, jos lomalla niin voi tehdä. Heräsin siihen aikaan, kun yleensä on oltu jo matkalla. Yöllä ei ollut enää niin kylmä kuin menneinä öinä oli ollut. Lämpötila oli kuitenkin sen verran alhainen, että piti laittaa lämmitykset päälle.

Matka jatkui Fairfieldin kautta Napaan, sieltä Sonomaan, Santa Rosaan, Sebastopoliin ja Guernevilleen. Tie kulki läpi viininviljelyalueen. Oli todella hienoja päärakennuksia, joten viinintuotanto on ilmeisesti kannattava. Poikkesimme yhdellä viinitilalla, mutta emme maistelleet, koska meidän viiniasiantuntemus ei riitä näin hienoihin paikkoihin.

Matkalla oli paljon myös tomaattiviljelmiä. Yhdellä pellonreunalla oli iso rekka, joka oli täynnä tomaattia. Liekö ovat ketsuppia jo ennen tuotantolaitosta?

Fairfieldin tienoilla oli monen mailin matkalla tuulimyllyjä. Niitä oli varmaan tuhansia. Näimme myös isoja valkoisia lintuja. Olivat hyvin haikaran oloisia. Onkohan täällä haikaroita? Haisunäätä oli kuolleena tienpuolessa, samoin paljon lintuja. Kurpitsajuhlat tekevät tuloaan. On paljon kurpitsoja ja kaikkea rekvisiittaa.

Kävimme katsomassa Armstrong Redwoodsin. Metsä oli erilaista, kun eilisen metsäreissun aikana. Puut olivat nyt punapuita. Niiden kävyt ovat kuin meidän kuusen kävyt, joten niitä emme halunneet. Puut olivat halkaisijaltaan pienempiä kuin eilen, mutta todella pitkiä. Niskat menivät nurin, kun niitä yritti latvaan katsella. Puistossa oli iso joukko koululaisia ja opettaja piti heille siellä oppituntia. Täälläkin oli paljon puita, joiden alaosa oli joskus palanut, mutta ilmeisesti kaarna on niin paksu, että pienet palamiset eivät haittaa, kasvu sen kuin jatkuu. Kaarna voi olla jopa 30 cm paksu.

Matka jatkui tietä 116 Russian Riveriä seuraten kohti Tyyntä valtamerta ja tietä 1. Jostain syystä olemme onnistuneet valitsemaan suhteellisen pieniä teitä matkallemme. Niillä kyllä näkee enemmän. Tie 1 on todella kapea, mutkainen ja mäkinen. Maisemat ovat upeat. Tyyni valtameri ei ole nimensä mukeine eli tyyni.

Otettiin aaltokuvia. Tuli iso aalto, onneksi on vielä nopeat refleksin, muuten olisin ollut kenkiä köyhempi. Olin paljain jaloin ja kengät oli vieressä. Housunpuntit kyllä kastuivat polveen saakka.

Tässä maassa ne isot tiet, joita olemme ajelleet, ovat kuin Saksassa, monikaistaisia ja pinnaltaan monttuisia kuin Puolassa. Vuoristoteiltä puuttuivat lähes kokonaan kaiteet, mutta siihenkin on Euroopassa totuttu

Maalien värivalikoima on täällä niukka, ainakin kun katsoo talojen väritystä. Päävärit ovat harmaa ja punaruskea. Kaikki täällä on pääsääntöisesti suurta. Pientä ovat pyyheliinat, vessapaperin arkit ja postilaatikot. Keittiöpaperiarkit sitä vastoin ovat turhan suuria. On se kumma, miten mokomiin asioihin kiinnittää huomiota.

Tänään ei päästy nettiin, joten ei tiedetä Vertin vointia leikkauksen jälkeen.

Kello on kohta kahdeksan ja ulkolämpötila 14 astetta.

9.10 perjantai

Matka jatkui suhteellisen siedettävän yön jälkeen tietä 1 etelään kohti San Franciscoa. Välillä ajeltiin ihan rannan tuntumassa, välillä taas koukattiin sisämaahan. Loppuosa tiestä oli yhtä mutkaa ja mäkeä. Jo yhdeksän aikaan oli yhdellä rannalla lähes 20 surffaajaa. Heillä oli märkäpuvut päällä, ilmeisesti vesi on kylmää.

Tien varrella kasvoi tillin näköistä kasvia. Pysähdyimme tutkimaan sitä. Rakenne on tillin, mutta tuoksu ei niin voimakas. Oli myäs lehtipuita, joissa oli paljon naavaa. Minusta kuvaava nimi niille oli ”naavapuu”.

Lintuja oli paljon. Pelikaani teki vähemmän hallitun laskun mereen, meni ihan nokilleen. Oli erilaisia kahlaajia, haukkoja ja niitä, joita sarjakuvissa on hautausurakoitsijoilla.

Matkalla oli myös isosti rumaa. Oli ränsistyneitä ja hoitamattomia taloja. Oli autojen, veneiden ja kaiken muun romua. Kaikkea ei voi laittaa laman syyksi. Oli myös kauniita ja erikoisia taloja. Voisivat vain laajentaa maalivalikoimaa. Matkalla oli yksi oikein mukavan näköinen pikku kaupunki.

Sitten laitettiin Miss töihin. Miss on täältä hankittu navigaattori. Suomalainen version on Neiti, niin tämä on Miss, haasteleehan hän englanniksi. Leirialueen olimme valinneet San Franciscosta, Candlestick RV Park. Tie sinne oli hyvin selkeä, 101 tieltä ulos ja stadionin vieressä. Miss oli toista mieltä. San Franciscoon tulo pitkin Golden Gatea oli jo huikaiseva kokemus, mutta paras oli vielä edessä. Missin ohjeita noudattaen ajelimme kiertoajelun pitkin San Franciscon mäkisiä katuja. Oli aika hurjan tuntuista. Lopulta kuitenkin olimme leirialueella, joka on todella kallis. Matti pohtii vieläkin Missin logiikkaa reitin valinnasta. Mitä sitä enää miettimään, harva suomalainen on varmaan ajellut matkailuautolla täällä mäkiä ylös alas. Ilmeisesti niitä katuja ei edes olisi saanut ajaa näin painavalla autolla, mutta ei poliisikaan pysäyttänyt.

Leirialueelta on pikkubussi kuljetus keskustaan, 6 $/suunta/henki. Lähdimme liikenteeseen. Kävimme ajelemassa kaapelivaunulla kahteen kertaan. On ne mielenkiintoisia kulkuneuvoja. Mäet ovat todella jyrkkiä. Kävelimme Fisherman´s Wharfilla. Siellä oli erilaisia taiteilijoita, musikantteja, mm. laivaston orkesteri. Oli pantomiimiesityksiä, erilaisia myymälöitä ja paljon ihmisiä. Sieltä oli hyvä näköala Alcatraziin. Se olisi ollut mielenkiintoinen paikka käydä, mutta aikaa pitäisi olla enemmän ja minulle meri tyynempi.

Kaapelivaunut ovat niin suosittuja, että tullessamme rannasta keskustaan jouduimme odottamaan n. tunnin. Jono oli melkoisen pitkä ennen meitä ja meidän jälkeen. Olimme vaunun sisällä, emme roikkuneet ulkopuolella.

Pyöräilijöitä on paljon. He puikkelehtivat autojen lomassa hurjaa vauhtia. Hyvä jalkasia ihmisiä täällä on myös oltava, jos aikoo näitä katuja kävellä ylös alas.   

Paikalliset ilmavoimat pitivät lentonäytöksen Horneteilla. Matti oli sitä mieltä, että ei hänen kunniakseen olisi tarvinnut, vaikka vanha ilmavoimalainen onkin.

Oli hyvä tulla tännekin käymään, niin luulot karisivat.  Olin mieltänyt tämän paikan ainaiseksi kesäiseksi kaupungiksi, mutta totuus on toinen. Onneksi otin kotoa lähtiessä mukaan ohuen toppatakin. Se on erittäin tarpeellinen täällä, hattukin olisi ollut hyvä, onneksi oli huivi. Tulimme illan suussa leiriin ja lämmintä oli 13 astetta ja todella kylmä tuuli.

Rahaa täällä tuhlaantuu, vaikka ei mitään ylimääräistä ostaisikaan. Polttoaine on täällä rannikolla taalan gallonalta kalliimpaan kuin Utahissa. Odotellaan sitten Joulua ja Visa-laskuja yhdessä. Täytyy lainata naapureilta kinkun luu, että on edes vähän Joulun tunnelmaa.

Leirialuetta pitävät kiinalaiset. Hanatkin ovat niin kiinalaiset, että ei oikein selvinnyt, miten suihkusta saisi lämmintä vettä. Lämmin suihku olisi ollut niin kiva kylmän, tuulisen ilman jälkeen. Kyllä on kiva tulla taas kotiin, on lämmin huone ja hanojakin osaa käyttää. Kummasti oman kodin arvostus kasvaa maailmalla ollessa. Kokemuksena matka on ollut vertaansa vailla. Mitä se vielä tuokaan tullessaan? Onpa vanhana kiva muistella tätäkin matkaa.