11.10 sunnuntai

Leiripaikkamme oli aivan San Francisco 49 ERS:n stadionin nelosporttia vastapäätä. Pelitunnelma alkoi jo aamulla seitsemän seutuun. Katuja suljettiin ja ihmisiä alkoi valua pelipaikalle. mihinkähän aikaan se peli oikein alkoi. Heikki jäi ilman pelipaitaan numero 52, koska se oli very expensive, 75 $!!!!! Nyt on tyydyttävä vain joihinkin valokuviin.

Matkaa tehtiin tietä 1 kohti etelää. Välillä mentiin aivan rantaa, välillä vähän sisämaassa. Pysähtelimme välillä ihailemaan maisemia. Yhdessä paikassa kävimme katsomassa ja kuvaamassa merileijonien tapaisia eläimiä, olivat nimeltään Harbo Seals.

 Lintuja oli todella paljon ja isoja pelikaaneja. Rannat olivat kallioisia ja levää oli todella paljon. Joitakin hiekkarantoja oli myös ja niissä osassa oli surfaajia.

Pysähdyimme katsomassa yhtä pumpkins myyntipaikkaa.

 

 Kurpitsajuhla lähestyy ja täällä on todella paljon teiden varsilla paikkoja, joissa on pumpkinsia myynnissä. Poikkesimme myös paikallisella vihannestorilla ja täydensimme vihannes- ja hedelmävarastoja. Maistoimme mansikoita, mutta eivät olleet niin hyviä kuin meillä. Olivat kyllä isoja ja komean näköisiä. Viinirypäleitä olemme syöneet paljon. Matkan varrella oli paljon salaatti- ja vihannesviljelmiä.

Montereyssä pysähdyimme pitempään. Kävimme katsomassa merileijonia ja näimme saukon työsään.

 Kuljimme Fisherman’s Whartilla ja ostimme lounaaksi leivän, jonka sisällä oli keitto. Oli todella tuhti ruoka.  Kaupunki on todella mukavan oloinen ja täällä voisi viihtyä pitempäänkin, mutta se yöpaikka. On täällä ollut Hilkan ja Joukon hyvä pyöräillä.  Kävivätköhän katsomassa merileijonia?

Matkaa jatkoimme ajamalla niemen ympäri 68 tietä, vaikka Miss käski koko ajan kääntyä vasemmalle. Olisi ollut mukavaa sauvakävely- tai pyöräilyreittiä, jos yöpaikka olisi löytynyt lähitienoolta.

Taas kerran mielikuvat muuttuivat. Olin pitänyt tätä rantakaistaletta lomaparatiisina. Ihania uimakelpoisia hiekkarantoja, mutta todellisuus on aivan toista.

San Franciscossa ja siitä etelään on talojen maalien värivalikoima laajentunut. Täällä on lähes aina kadun kulmissa joko STOP tai liikennevalot ja kaikista suunnista tuleville. Liekö syynä mäkiset maastot?  San Franciscossa oli teitä päällekkäin. Teitä meni sinne sun tänne. Nyt on sekin koettu. Etelään San Franciscosta tietä 1 oli paljon pyöräilijöitä. Oli sellaisia, joilla oli retkivarusteet mukana ja niitä jotka vain ajoivat kovaa vauhtia ilman varusteita. Tie oli kapea ja osittain todella huono pintanen.

Suurkaupungit, mitä ne ovat?? Kaikissa on samanlaiset ostoskadut ja samat merkkiliikkeet. Jokaisessa on jotain omaa, esim. Pariisissa Eiffel-torni ja San Franciscossa kaapelivaunut. Loppujen lopuksi se kaupungin” oma juttu” on suhteellisen pieni osa sitä kaupunkia. Jokainen saa lausua vapaasti asiasta oman eriävän mielipiteensä. Toivottavasti tulee kommentteja.

Se, mitä luoja, tai mikä liekään, on luonut mihinkin kolkkaan, on minuun tehnyt vaikutuksen. Mitä kaikkea voi ollakaan? Minkälaisia kallioita, metsiä, yleensä luontoa on olemassa ja kaikkia eläimiä.

Yöpaikkamme on Big Sur Campground, keskellä ei mitään, riverin varrella. Alueella on paljon isoja punapuita. Meluisat naapuritkin ovat jo hiljentyneet. Kello on kahdeksan ja ulkolämpötila 15 astetta. Matti suunnittelee loppumatkan reittiä, jospa vielä löydettäisiin aurinkoa ja lämmintä.

Täällä nämä sähkötyöt on tehty niin, että hirvittää. Onneksi niissä johdoissa kulkee niin ”huonoa sähköä”, että ei siihen kuole.

12.10 maanantai

Täällä havumetsän keskellä on ihana tuoksu aamutuimaan. Paljon lintusinisiä, ovat kauniita, mutta pahaäänisiä. Eikä auringosta ole tietoakaan. Yöllä oli mukavan lämmin.

Auton nokka oli edelleen rantatietä, tietä 1, etelään. Välillä pysähdyimme katselemaan kallioisia merimaisemia. Nyt selvisi se maalien värikartan niukkuus. Kun täällä vuoren rinteillä ja kallioniemillä on taloja, jotka ovat ruskeita, niin eipä niitä sieltä erota. Häviävät hyvin luontoon. Postilaatikoista ja porteista (ovat yleensä hienoja) tietää, että tarkkaan katsoen sieltä löytyy talo. Talot ovat tuulisessa paikassa, joten pyykit kuivuvat hyvin. Täytyy vain käyttää riittävästi pyykkipoikia, että on mitä kerätä pois.  

Point Piedras Blancas on paikka, missä on paljon merielefantteja. Nämä merieläimet pienimmästä suurimpaan ovat Harbos Seals, merileijona ja merielefantti. Sama on järjestys sukellussyvyydessä matalammasta syvimpään. Merielefantti käy yli 1500 m syvyydessä, Osa merielefanteista makoili hietikolla ja heittelivät hiekkaa päällensä. Osa ärhenteli keskenään.

Cambriassa, joka oli kivanoloinen pikkukaupunki, tankattiin auto ja jääkaappi. Seuraava pysähdyspaikka oli San Simeon ja Hearstin linna. Linnaan emme menneet, olisi maksanut 24$/H ja odotusaika sisältyi hintaan. Siellä olisi loppupäivä mennytkin. Katselimme kuvia linnasta visitor centerissä. Kaikkea saa, kun rahaa on riittävästi. Oli varsinainen turistirysä.

Morro Bayn kohdalla jätimme tyrskyävän Tyynen meren, kukahan tuo nimen on antanut, taaksemme ja suunnistimme itään. Jäi tällä kertaa uimatta Tyynessä meressä. Ei meidän matkalla ollut oikein rantoja, missä olisi voinut uida.

Majoituimme Santa Margaritaan ja 50 % todennäköisyys on vesisateelle. Se vielä tästä puuttuukin. Tänne tullessa oravat leikkivät tiellä ”kuka uskaltaa olla pitimpään tiellä autojen tullessa”. Rohkeimmille oli käynyt huonosti.