29.9 tiistai

Matka jatkettiin aamulla ennen seitsemää. Ajelimme läpi Escalante Canyonin ja maisemat olivat upeat. Joissakin pysähdyspaikoilla kävi todella kova tuuli. Tie oli kapea, korkealla, eikä kaiteita. Mutkia välillä, oli todella ässiä suuntaan ja toiseen. Escalanten jälkeen ajelimme todella kauniin ruskaväritteisen metsäisen taipaleen läpi. Pihvit kävelivät välillä tiellä niin, että piti pysähtyä ja odotella, että menevät pois. Oli valkoisella kalliolla paljon pyöreitä, mustia kiviä, olivatkohan jättiläisen kakkaa?

Tänään oli ensimmäisen kerran pilviä taivaalla. Paikka paikoin todella kovia tuulen pyörteitä.

Päädyimme Capitol Reedille. Varasimme leiripaikan ja ajelimme sekä kävelimme Capitol Gorgelle. Jätimme auton siihen, mistä alkoi hiekkatie. Tietä olisi kyllä pystynyt menemään meidän autolla. Kävelymatkaa tuli todella paljon, mutta maisemat olivat upeat. Haaskalintu seurasi osan aikaa meitä. Olimmekohan niin haaskan näköisiä, kun olimme asuneet Kuopiossa reilut 20 vuotta. Matkalla näimme myös Colden Thornen ja Egyptian Templen. Viho viimeiseltä parkkialueelta oli vielä kävelymatkaa The Tanksille n, 1,5 mailia ja takaisinkin piti tulla. Kun lähdimme talsimaan takaisin autolle ja juomavarat olivat minimissä, niin päätimme liftata. Onnistuihan se. Ystävällinen pariskunta otti meidät kyytiinsä ja matka autollakin kesti n. 10 min. Kävelymatkan kokonaispituudeksi arvioimme n. 8 km.

Kävimme vielä tutustumassa Lännen taloon, joka oli leirialueen vieressä. Talossa toimi myös pieni kauppa, jossa totesimme, että meiltä oli viety yksi tunti ajasta. Jossain vaiheessa olimme ajaneet aikavyöhykkeestä toiseen. Talo oli kivasti sisustettu ja pihassa oli vanha auto ja pyykinpesukone.

Kävelyreissulla näimme peuroja ja leirialueella niitä juoksenteli porukalla. Juoksivat todella kauniisti, sulavasti.

Täällä on hirveästi kärpäsiä, myös autossa ja röyhkeitä.

Ruokapuoli täällä on vähän onnetonta. Mitään ”kurmeeta” ei voi laittaa näillä välineillä. Mitään välinehankintoja ei kannata tehdä neljäksi viikoksi, kun menevät roskiin. Mitään tuoretta emme ole sitten Las Vegasin saaneet, jos ei kurttuisia tomaatteja lasketa. Kaupoissa pikku kaupungeissa, lieneekö kyliä, ei ole salaattia ym. vihanneksia. Lihaa on pakasteessa ja leipää on saatu. Juomaankin on ruvettu vuoristoalueen raanoista tulevaa vettä. Matti joutui siirtymään tässä maassa murukahviin ja jauhekermaan.

Kello on 19:40 ja ulkona lämmintä 24 °C, tuleekohan lämmin yö? Kuu nousee hienosti vuoren takaa.

30.9

Yö oli lämmin, ei tarvinnut lämmittää. Aamulla n. 20 peuraa oli syömässä leirialueella.

Matka jatkui aikaisin aamutuimaan tietä 24 itään. Matkalla kävimme katsomassa Natural Bribgen, matkaa n. 2,5 km. Kävimme katselemassa kallioon hakattuja kuvioita. Matkalla oli myös koulu, johon emme päässeet niin aikaisin aamulla sisälle. Behonin Cabin, jossa oli asunut 12 ihmistä, herätti ihmetystä, miten olivat kaikki sopineet. Tytöt olivat nukkuneet vanhoissa kärryissä ja pojat kallioilla. Ruokapöytä oli katettuna ulos.

Matka jatkui tietä 24 pohjoiseen ja kohti Goblin Valleyta. Tuuli oli todella voimakas. Kuivia kasveja pyöri tuulen mukana, niin kuin on nähty vanhoissa lännenfilmeissä. Goblin Valleyn tie oli tietyön alla, mutta menimme silti sinne. Tuuli niin että hiekka lensi ja haittasi jopa välillä näkyvyyttä. Teimme kuitenkin kävelylenkin, n. 3 km. Välillä oli todella ahtaita kohtia, mistä piti mennä läpi ja mentiinhän niistä. Nähtiin sittisontiaisia, pieniä liskoja ja Matti näki ison jäniksen. Jänis oli niin nopea, että minä en kerennyt huomata.

Parkkipaikalla tapasimme kaksi suomalaista autokuntaa. He eivät tuulen vuoksi lähteneet kävelemään.

Green Riverissä kävimme täydentämässä ruokavarastoja. Saatiin taas vihanneksia. Leirialueella ei ollut enää muita suomalaisia kuin Anneli ja Peter. Edellisenä yönä oli ollut 7 autokuntaa. Kävimme kirjastossa netissä ja postissa viemässä Janitalle synttärikortin. Muita kortteja ei ole sitten lähetettykään. Illalla olimme Annelin ja Peterin luona kylässä ja saimme uusia matkavinkkejä.

Ilta kylmeni nopeasti.

 

1.10 torstai

Yö oli taas kylmä. Lämpötila autossa laski alle 10 asteen. Täällä olisi pitänyt olla lämmin yövaatetus ja toppatakki ja pipo.

Matka jatkui Dead Horse Pointille. On se ihmeellistä, että kallioista on luoja saanut erimuotoisia ja värisiä. Kävelimme katsomassa nähtävyydet ja jatkoimme matkaa kohti Archesia. Matkalla tuli vastaan pari suomalaista autokuntaa.

Archesin visitor centerissä kerrottiin, että kaikki campingpaikat ovat varatut. Täytyy etsiä paikka sitten illan mittaan jostain muualta. Jo tänne tulo oli maisemiltaan mykistävä. Matkalla oli tapahtunut onnettomuus, auto oli ilmeisesti ajanut liian reunaan ja kellahtanut. Ajelimme tien päähän ja ajattelimme kuitenkin käydä kysymässä yöpaikkaa. Yksi paikka oli vapaa ja otimme sen kahdeksi yöksi. Olimme onnekkaita. Paikka ei paras mahdollinen ollut, mutta menettelee. Hyvä, että päästiin. Muodostamme tässä Eurooppalaisen yhteisön, ranskalaiset, saksalaiset ja suomalaiset.

Teimme n. 5 km:n lenkin ja kävimme katsomassa Broken Archin ja Sand Dune Archen. Jälkimmäisessä paikassa oli paljon lapsia ja heillä oli hauskaa. Korkeiden vuorten välissä oli kanjoni, jossa oli pehmeää, hienoa hiekkaa. Lapset juoksivat, kiipeilivät kalliolle ja kiville ja hyppivät alas. He menivät pieniin koloihin, niin kuin mekin vanhukset.

Paistoimme lettuja. Ei siitä ensin meinannut mitään tulla kiinalaisella peltipannulla, mutta onnistuihan se sittenkin.

Aurinko laski kauniisti vuorten taa. Kello on puoli kahdeksan ja on pimeää. Valojahan täällä luontoleirillä ei ole. Onneksi meillä on taskulamput. Ilta viileni nopeasti. Ihmiset kulkevat toppatakeissa, meillä niitä ei vaan ole mukana. Onneksi minulla on villasukat. Pitäisiköhän ostaa pipo ja gollegepaita. Yöksi taitaa tulla kylmä, nyt ulkona 13 ja sisällä 19 astetta. Tämä auto ei ole lämpöä pitävä, joka paikasta vetää kunnolla. Huomenna on edessä taas uudet seikkailut.

2.10 perjantai

Yöllä oli todella komea kuutamo ja kylmä. Sisällä autossakin alle 10 astetta. On se ihmeellistä, että täällä ei sisällä pysy lämpö. On tehty erilaisia virityksiä, ohjaamo on eristetty istuintyynyillä ja makuutilan kattoräppänään on laitettu pyyheliina.

Aamulla lähdimme liikenteeseen ennen yhdeksää lämpötilan ollessa n, 7 astetta tarkoituksena tehdä Devils Garden lenkki. Kyllä näkee uskomattomia luonnonilmiöitä, kun liikuttaa jalkojaan. Lemkin pituudeksi tuli noin 13 km. Näimme mm. Double O Archin eli kaksi siltaa pääkkekkäin. Kävelimme välillä korkeaa kapeaa kalliota. Minua hiven mietitytti, miten sieltä eteenpäin. Välillä piti edetä lähes pyllymäkeä. Reitti oli todella kulkemisen arvoinen. Aikaa matkaan kului n. 3,5 tuntia.

Iltapäivällä lähdimme autolla liikenteseen ja kävimme Fiery Furance Pointilla ja Salt Valley Overlookilla. Menimme vielä katsomaan Lover Delicvate Arce Viewpointia ja Upper Viewpointia. Kaiken ruunasi Delicate Arch. Kävelyä tuli n. 7 km.  Delicate Archilla oli paljon lapsia, jopa pieniä, rinkassa tai liinassa kannettavia. Minä en olisi sinne vienyt omia ja vielä vähemmän lapsen lapsia. Maasto ei ollut mitenkään helppokulkuinen ja perillä mahtavia luonnon luomuksia ihailtaessa oli aikamoisia pudotuksia. Hyvin lapset siellä pärjäsivät, vaikka juoksentelivat pitkin kallioita ja kiipeilivät. Joka paikkaan sitä piti meikäläisenkin mennä. Välillä tuli uskon puute, mitan täältä pois pääsee.

Aamulla katsotaan loput tämän alueen nähtävyydet ja matka kohti rannikkoa alkaa. Pari päivää läpi erämaan, niin eiköhän se meri jo häämötä tai ainakin melkein. On matkanvarrella varmaan joitain paikkoja, joissa on pakko pysähtyä.

Tämän maan, ainakin Utahin nähtävyydet ovat yllättäneet meidät jo monta kertaa. On upeaa luontoa, hyvin hoidettuja luonnonpuistoja.

3.10 lauantai

Eipä ollut kovin lämmin tämäkään yö. Mutta ehkä meillä lämpimämpi kuin sillä pariskunnalla joka nukkui taivasalla. Eivätkä olleet kovin nuoria.

Aamulla heti seitsemän jälkeen lähdimme liikenteeseen ja katsomaan loput Archesin nähtävyyksistä. Ohjelmassa olivat Panoraama Point, The Windows Section, Blanced Rock, Petrified Dunes Viewpoin, Tower of Babel ja La Sal Monuntains Viewpoint. Kävely tuli noin 5 km. Nyt on nähty windowsit päällekkäin, vierekkäin ja peräkkäin. Näkymät ovat parhaimmat auringon noustessa ja laskiessa.

Matka jatkui Moabiin. Se olikin ihan kivan näköinen kaupunki. Eläväisempi kuin Green River. Kävimme täydentämässä ruokavarastoja Citymarketissa.

Matkaa jatkoimme 128 tietä, pitkin Colorado joen vartta kohti pohjoista. Joen vesi näytti kovin vihreältä. Pysähdyimme, kävimme jokivarressa ja totesimme, että vesi on kirkasta.  Mistähän vihreä väri kauempaa katsoen johtuu? Vesi oli aika kylmän tuntuista. Joen varrella oli paljon luontoleirejä ja niissä leiriytyjiä. Maisemat vaihtuivat vuoristomaisemista laajaan, aukeaan erämaahan. Matkalla pysähdyimme joen varren viinitarhalla ostamassa viiniä. Utahissa, mormoni ”pitäjässä” ei viiniä kaupasta löydy.

Majoituimme Green Riveriin, tosi kalliiseen RV-parkkiin. Saatiin taas kaikki sähkölaitteet ladattua ja pääsimme suihkuun. Vieressä oli pesula ja saimme vaatteet pestyä. Tuntuikin, että kaikki olivat vähän punertavia punaisesta hiekasta. Tankattiin auto ja ostettiin kaasusäiliö täyteen kaasu. Tyhjennettiin likavesitankit ja täytettiin puhdasvesitankki. Nyt pärjätään taas muutama yö vaikka missä. Matka jatkuu huomenna kohti rannikko, mutta ensin takaisin huitsin Nevadaan.