7.10 keskiviikko

Kaikkien erilaisten järjestelyjen ja luojankin suosiolla yö ei ollut hirvittävän kylmä. Vai liekö jo tottunut tähän kylmyyteen.

Nyt suunnataan jo todella rannikkoa kohden. Poikkesimme välillä Calaveras Big Trees State Parkiin, lähelle Arnoldia katsomaan luonnon ihmeitä. Puut olivat todella isoja. Muutamat isot puut olivat onttoja sisältä ja olivat sieltä hiiltyneet, mutta kasvu jatkui. Joidenkin kaatuneiden puiden sisältä pysty kävelemään läpi. Siis runko oli pitkällään maassa ja kuljettiin puun sisältä läpi. Pari isoa hyväkuntoista käpyä otettiin hyvään kotiin. Toivottavasti saadaan ehjänä Suomeen saakka.

Ajelimme vielä katsomaan Stanislaus Riveriä. Sen jälkeen suunnistimme kohti länttä. Täydensimme matkalla ruokavarastoja ja bensaa on ostettava joka päivä.

Maisemat ovat vaihdelleet tasaisesta autiomaasta vuorisiin. Nyt saavuimme viljavimmille maille. Ensin oli paljon karjaa laiduntamassa ja sitten hedelmäpuita, viiniköynöksiä ja oliivipuita. Nyt selvisi, miksi täältä tuodut hedelmät ovat niin kalliita. Hedelmäviljelijöiden talot ovat todella upeita.

Alkuun ajelimme pitkiä matkoja rattia kääntämättä, kun suora vain jatkui ja jatkui tasaisena. Nyt on saanut kääntää rattia tosissaan ja mäkiä on ollut matkan varrella. On niitä aikaisemminkin ollut, mutta nyt maisemat ovat kumpuilevia. Kuskille meinasi tulla paniikki, kun yks kaks oltiin tiellä, jossa meni kolme kaistaa yhteen suuntaan ja autojakin oli melkoinen määrä. Erämaassa oli totuttu siihen, että 10 mailin matkalla saattoi tulla yksi auto vastaan.

Majoituimme Stockton-Lodi RV- parkkiin. Oli selvästi merkattu viitostieltä, mutta usko meinasi mennä, kun vain ajettiin eikä mitään näkynyt, mutta olihan se siellä. Saatiin vähän alennusta, kun olimme Suomesta ja meilläkin pelataan jääkiekkoa. Illan aikana naapuriin tuli avolava-autolla vedettävä asuntovaunu, pituus arviolta 10 m, voi olla pitempikin. Pyysimme päästä katsomaan. Oli iso makuuhuone parivuoteineen, wc, suihkutila, iso keittiö ja olohuone. Olohuoneessa oli sohva, kaksi nojatuolia ja ruokapöytä kahdella tuolilla. Lisäksi oli iso taulu tv ja KESKUSPÖLYIMURI. Yhteen kaappiin olisi saanut pyykinpesukoneen ja kuivurin, mutta heillä ei niitä ollut, kun vaunu oli niin uusi.  Vaunuhan tietysti levisi sieltä ja täältä, kun se oli asetettu paikoilleen. Lattialla oli luonnonvaalea kokolattiamatto. Oli aika hulppeata. Siellä ei tarvitse palella. Suomessa tuollaisia luomuksia ei ole. Olisi sitä kiva vetää Montenegron teillä, joissa nopeusrajoitus oli 10 km. Ja me kun haaveillaan alle 6 m:n asuntoautosta!!!!!!

Täällä on paljon teiden varsilla kylttejä FOR SALE, on maata ja taloja. Ei ole vielä hankittu. Ei täällä olisi varmaankaan kiva vakituisesti olla. Kauppaankin on pitkä matka.

Nyt vasta tulin ajatelleeksi, kun olen hintoja seurannut, että täällä hinnat ovat lb:lle eikä kg:lle niin kuin meillä ja sitten vielä tuo ero taalan ja euron välillä. Laske sitten siitä. Syötävä on kumminkin, maksoi mitä maksoi. Kallis tämä matka on joka tapauksessa. Mutta ajattelen aina, että käärinliinassa ei ole taskuja ja lapset kyllä pärjäävät.

Nyt jännitetään pikku Vertin kuulumisia.

Yöstä ei taida tulla kylmä, kello on kohta kahdeksan ja lämmintä ulkona reilut 20 astetta. Jokohan saadaan taas vaihtaa sortsiin.

Muuten edellisen yön yöpymispaikalla Matista tehtiin Marrio. Onhan näppäimistössä r ja t vierekkäin, o tule varmaan Olavista, taisi vähän lipsahtaa.